Historia

Kuva kaukaa historiasta
Kuva kaukaa historiasta 2
Miesten edustusjoukkue 70-luvulla
Miesten edustusjoukkue 80-luvulla

Historia

 

 Lentopalloilua on TKT:ssa harrastettu 50- luvun taittesta lähtien. Kesällä 1952 osallistui TUL:n piirin kesäsarjoihin kaksi miesten ja yksi naisten joukkue ilman mainittavampia saavutuksia. Naisten osalta pelaaminen loppui tällä kertaa tähän. 

   Syksyllä 1955 aloitettiin taas ja naiset harjoittelivat yhdessä miesten kanssa Härmälän koululla, tuolloin vetäjäna toimi Erkki Välimäki. Samana vuonna TUL:n nuortensarjassa poikien sijoitus oli kolmas ja piirinmestaruusilpailuissa tuli voitto. Vuonna 1957 nuoret voittivat TUL:n talvisarjan ja kesällä 1957 pelattiin nuorten Suomen mestaruudesta. TKT voitti Tampereen lohkon ja pääsi välieriin, joista se Jokelan Kisan kanssa selvisi 29.9 Hesingissä pelattuun SM-lopputurnaukseen. Mitallijoukkueet pelasivat keskinäisen sarjan missä SM-kultaa voittanut Jokelan Kisa voitti Kisatoverit 3 - 2 ja heti perään ottelemaan joutuneet väsyneet pojat hävisivät hopeajoukkue Tyrvään Kisalle 3 - 0 Kisatoverilaiset saivat siis tyytyä pronsiin, joka on toistaiseksi seuran paras saavutus tässä lajissa.

   Vuonna 1958 joukkue hajosi ja lentopalotoiminta miesten puolella lopahti tällä kertaa tähän. Seuran lentopalloilusta olivat kantaneet pävastuun Erkki Välimäen lisäksi Keijo Grönroos ja Risto Kanerva. Välimäki toimi myös kansallisena lentopalloneuvojana vuosina 1956 - 57, hän jatkoi harrastustaan Järvensivun Kisassa. 

   Seuraavan kerran lentopalloiluun sytyttiin syksyllä 1959. Tammikuun 26. päivänä 1960 aoitettin sarjat sekä naisten että miesten joukkueeilla, joille oli hankittu myös uudet pelipaidat. Miesten joukkue pelasi samana vuonna 29 virallista ottelua joista se voitti 23. Nousu lentopallokomitean perussarjasta  kaatui kuitenkin heikosti sujuneisiin Suomensarjan karsintoihin Pajulahdessa. Miesten joukkuetta vamensi monitoimimies Risto Kanerva ja joukkueessa pelasivat: Yrjö Hirsimäki, Isto Laaksonen, Matti Härmä, Matti Nurminen, Veikko Lastumäki, Erkki Hirsmäki, Matti Hirsimäki, Rauno Tyrkkö, Reino Lindell, Ismo Saario, Leo Kanerva, Risto Pöllänen ja Risto Linnainmaa. Naisten menestys ei olut aivan sama tasoa. Joukkueen 12 virallisesta ottelusta TKT voitti vain yhden ja senkin luovutuksella. 

   Liki kymmenen vuotta oli kulunut TKT:n lentopallotoiminnan lopettamisesta , kun helmikuussa 1974 joukko innokkaita alan miehiä kokoontui Ojasen kahviossa Ilmarinkadulla. Saukkolassa oli pelattu koko 70-luvun alku kuntolentopaloa. Suuri osa näistä pelureista oli TKT:n jäseniä. Seuran sihteeri Eero Östman sai puhua pojille runsaan vuoden, että nämä lähtisivt liiton sarjoihin TKT:n nimissä. Lopulta hiostus tuotti tulosta ja hän sai Pekka Lepolan lupautumaan jaoston vetäjäksi. Perustavassa kokouksessa Lepolan lisäksi olivat Eero Östman, jaoston sihteeriksi valittu Matti Peltomäki, rahastonhoitajaksi valittu Tapio Henriksson ja varapuheenjohtajan vakanssin saanut Eero Oravuori. 

   Syksyllä 1974 lähdettin liikkeelle 5-sarjasta. Jaostoa täydennettiin Veikko Peltomäellä Matti Järvisellä ja Pauli Mäkisellä, joka tuli sihteeriksi Ylöjärven kunnansihteeriksi muuttaneen Matti Peltomäen tilalle. Mikään menenstystarina TKT:n lentopalloilu ei 70-luvulla ollut, sillä tavoitteeksi asetettu 4-sarja pysysi kaukaisena haaveena. Joukoista ei ollut pulaa sillä jo jaoston perustamisvuonna jäsenmaksun maksoi 91 henkilöä. Kisatoverit pelasi edelleen myös Saukkolan nimissä kuntolentopalloa. Tällä keinolla saatiin tarvittavaa lisäharjoitustilaa. Syksyllä 1977 lähdettiin sarjoihin jo kahdella miesten joukkuella ja kaksi vuotta myöhemmin saatiin D-pojista seuraan ensimmäinen juniorijoukkue. Alkuvuosina valmentajina toimivat Matti Turkia ja Esko Oravuori. 

   Syksyllä 1980 päätettiin aloittaa tosissaan junioritoiminta. Siihenkin tarvittiin potkua seuran johdon taholta, sillä entisen puheenjohtajan Teuvo Romppasen täytyi hoputtaa pari vuotta ennenkuin jaostossa sytyttiin toimimaan. Laitettiin lehteen ilmoitus lentopallotoiminnan aloittamisesta Amurin ja Johanneksen koululla, jota Seppo Karvonen ja Tapani Niininen lähtivät vetämään.

   Amurin koululla ensimmäisiin harjoituksiin ilmestyi yksi poika, joka ujosti tiedusteli, että saisiko hän ensikerralla tuoda kaverinsakin  mukana. Viikkoa myöhemmin oli harjoituksissa 20 poikaa. Johanneksen koulun opettaja Jussi Wansen, seuran pitkäaikaisen puheenjohtajan Pentti Wansenin poika, otti asian omakseen. Hän sai harjoituksiin 30 poikaa, joista suurin osa oli Jussin omalta luokalta. Kaikki pojat olivat suunnillen samaa ikäluokka eli D-pojista oli ylitarjontaa.

   Kisatoverien lentopaloilu lähti 80-luvulle terveeltä pohjalta, mutta vuosikymmenen lopulla terveydestä oli enään turha puhua sillä konkurssi kolkutteli jaoston ovella. Keväällä 1982 TKT nousi 4-sarjaan ja jaosto päätti panostaa entistä tehokkaammin junioritoimintaan, joka keskitettin Hervantaan. Samana syksynä jaettiin Hervannassa 3500 mainosta joissa esiteltiin1970-71 syntyneille pojile tarkoitettua lentopallokoulua. Alkuinnostus oli kova ja sarjoihin lähdettiin komella juniorijoukkueella. D-pojat sijoittuivat piirissä kolmanneksi ja pääsivät koko maan ikäluokkansa 20 parhaan joukkueen lopputurnaukseen missä mitallit jäivät tavoittamattomiin.

   Syksyllä 1985 jokaiseen ikäluokkaan A-junioreista D-junioreihin löytyi joukue. Pätevistä valmentajistakaan ei ollut pulaa ja tilanne näytti hyvältä. Vuotta myöhemmin käynnistettin myös tyttöjen junioritoimita. Keväällä 1985 edustusjoukue nousi 3-sarjaan. Joukkue vakiinnutti ensin paikkansa ja lähti sitten hakemaan nousua ylöspäin. Seurassa ei kuitenkaa maltettu odottaa omien juniorien kasvamista vaan lähdettiin metsästämään pelureita vapailta markkinoilta. 

   Parhaimmillaan Kisatoverien joukkueessa oli pelureita Viialaa ja Toijalaa myöten ja he kuittasivat pitkän penni jokaisesta ajamastaan kilometristä. Kun melkein kaikille muillekin maksettin kulukorvauksia, niin tilanne karkasi käsistä. Laiha lohtu oli se että paikalliskilpailijat olivat samassa veneessä. Kisatoverit yritti useamman vuoden kyseisellä pelaajapolitiikalla nousua 2-sarjaan, mutta aina löytyi kuitenkin joku KU-68 tai Isku-Veikot joka vei sarjan ykköspaikan ja nousuhaaveet.  

   Vielä syksyllä 1985 jaoston talous oli hyvässä kunnossa, mutta keväällä 1991 oli toisin. Kun KU-68 nousi sarjaporrasta ylemmäksi ja TKT jäi taas kerran sarjan kakkosena nuolemaan haavojaan oli jaostolla velkaa pitkälti toistasataatuhatta. Jaoston puheenjohtaja Tapio Henrikssonin ja kumppaneiden oli pakko todeta että käytetytkin markat olivat riittämättömiä sarjaportaiden ripeään nousuun. Edustusjoukkue luopui vuotta myöhemmin sarjapaikastaan ja Kisatoverit keskittyi vai nuorten lentopallotoiminnan pyörittämiseen.

   Miesten valmenuksesta 80-luvulla vastasivat Seppo Karvonen, Seppo Röppänen ja Matti Piipponen. Huoltoa hoiti TKT:n lentopallolle sielunsa myynyt Keijo Grönroos. Pelimiehistä eniten edukseen erottuivat Markku Haavisto ja Juha Nääjärvi, jotka molemmat olisivat pärjänneet ylemmilläkin sarjatasoilla. Juniorivalmennuksesta kantoi päävastuun Seppo Karvonen, hän toimi myös piirinjoukkueitten valmentajana. Tapio Henriksson, Jukka Kaukola, Pekka Lepola, Teijo Makkonen, Reijo Mehto Tapani Niininen, Petri Nissinen, Raimo Ruohonen, Ilpo Sirniö ja Seppo Utunen valmensivat kukin myös oman aikansa.

   Junioreista TUL:n piirinjoukkueen ympyröissä pyörivät Marko Laakkonen, Veijo Väyrynen, Tero Koivisto, Jarkko Järvinen, Mauri Virta ja Mika Ahonen. Näistä Marko Laakkonen ja Veijo Väyrynen olivat ehdolla ikäluokkansa liittojoukkueeseenkin.